Happenings here 2

Melkein menny kaks viikkoo kun viimeksi kirjotin. Aika taas päivitellä tapahtumia. Tästä elämästä on nyt tullut aika lailla arkea enkä kyllä osaa sisäistää, että oon Amerikassa! Ei sitä tajuu. Kaverit istuu tossa vieressä ja yrittää lukea suomea olan yli. Mut ei näissä amerikkalaisissa niin paljoa potentiaalia oo, että ne opppis suomee kunnolla. Satunnaisia lauseita kuulee silloin tällöin "Moi" tai "Minyn nimani on...". Mä taas pärjään näiden koulus aikas hyvin. Oli historiankoe ja sain kiitettävän (en edes tajuu mitää näiden historiasta, puhutaan politiikasta, presidenteistä ja uudisasukkaista). Sitten oli esseekoe ja sain täydet 100 ja se oli luokan paras, huh huh! Ja englannissa saa kiitettäviä aika helposti ja kyl siellä aika hienosti pärjää. Keksin uuden tavan lukea kirjojakin! Näillä on kirjastossa kirjoja, joihin on nauhotettu äänikin - tällä tavalla oppii sanomaan sanat ja lukemaan samaan aikaan, aikas nerokasta.

Rakastan tota Leader Ship kurssii: siel keskitytään paljon etiikkaan, leffojen katseluun ja ryhmätöihin. Ja joka viikko pitää kirjottaa Magic Notes, eli positiivinen kirje jokaiselle ryhmäläiselle. Meillä on omat "postilaatikot" ja niitä on kiva aina tutkailla että millon on tullut postia.

Oon aika pettynyt tähän urheiluun. Nää valitsi koripallojoukkueen ja jokainen joka ei kuulu nyt tähän joukkueeseen, on manager, mikä käytännössä tarkoittaa, että kuvataan peliä, kun on peli ja kun on harjotukset (joka päivä) istutaan vaan sivussa ja katsotaan kun muut pelaa. Se on joka kerta yhtä suuri pettymys, kun itse toivois olevansa siellä kentällä ja on muutenki rankkaa olla siellä tyhjänpanttina. Mutta mitä mahdollisuuksia mulla olis muka ollut muita vastaan: oon pelannu 6vko, muut vähintään sen 7 vuotta. Seuraavan kerran pääsen pelaamaan helmikuussa. Onneksi mulla on sentään Team-sport, se tosin on vaan joka toinen päivä.

Meillä oli tossa pari viikkoo sitten valmennus ja mentiin New Mexicoon! Siellä oli PUITA ja siel oli vihreetä. Mä todella pidin tosta paikasta ja ihmiset oli tosi mahtavii. Siellä oli parisenkymmentä vaihtaria ympäri maailmaa, aina Thaimaasta, Brasiliasta, Saksasta ja Suomesta asti. Siellä oli pari suomalaisvaihtaria ja se oli aika hauska yrittää puhuu suomee. Tuntu niin oudolta, luonnottomalta! Keskusteltii hetki suomee, mut tuntu niin tököltä, että vaihdettiin englantiin. Paljon paljon helpompaa. Nää YFU-vastaavat oli todella paneutunu työhönsä ja oli oikealla asialla. Puhuttiin kaikista vaikeuksista mitä voi tulla jne. Mentiin vaihtareiden kaa vähän patikoimaan ja pelattiin pingistä. Ja juteltiin ja juteltiin. Oli mukavaa jutella ihmisten kanssa ja jakaa kokemuksia, kun tiesi, että se oli muille aika sama tilanne.

Kaverit on tosi hyvin nyt vakiintunu täällä. Mulla on muutama hyvä vaihtarikaveri tässä koulussa ja ne on samassa veneessä kun minä, ni ehkä ne on siks niin läheisii. Sit on paljon näit jenkkikavereita. Tuntuu mahtavalta, kun on ihmisiä jolle voi vaan tekstata ja puhelinlasku... En oo nähny sitä vielä!

Täällä on tällä viikolla joku suuri kanrevaali, haluun mennä käymään siellä vaikka ihmiset sanoo, että se on ihan turhaa. Lauantaina ollaan taas menossa shoppaamaan, tarviin uudet kengät, takin (on muuten tulossa kylmä tänne Texasiinkin) ja lisää vaatteita :) Tosin mun vaatekaappi on ihan täynnä, kun itse asiassa säilytän mun vaatteita jossain laatikoissa ni mitä sinne muka mahtuu :(

Löysin täältä yhen hevosen, jota saan mieleni mukaan ratsastella... ilmatteeks. Se on 8-vuotias, ei hajuukaan rodusta, mut tosi nätti tytteli. Omistajalla on syöpä ni ei voi enää ratsastaa... Omistaja opetti mut jopa ajamaan hevosta ja nyt ohjat on mulla. Kahen viikon päästä on partyt, Homecoming, ja pitää kai sinneki ostaa mekko. Ja pitää ostaa ratsastushousut ja saappaat. Huoh, tätä rahaa palaa täällä todellakin.

Kirjottelen taas!

XOXO Linda

Ps. laitan kuvia myöhemmin, lisää kuvia facebookissa.