Aika kiitää nopeasti - kuukausi kohta mennyt!

Tätä on oikeasti aika vaikea käsittää, että kohta oon ollu tääl jo kuukauden! On alkanut tuntua pikku hiljaa, että elämä on oikeasti täällä eikä elämää Suomessa olisi koskaan ollutkaan. Elämä Suomessa tuntuu aivan toiselta elämältä - ihan kun se suomityttö olis elänyt kymmeniä vuosia sitten. Kaikki tuntuu kaukaiselta mutta silti sitä kaikkea kaipaa. Mulla ei kyllä oo ollu mitään koti-ikävää, joskut ajatuksiin on eksynyt jotain muistoja ku rajan takaa, mutta se siitä. Yritän pitää ajatusta yllä, että mun elämä on nyt täällä.

One Tree Hill'ä lainaten (te sivistymättömät, jotka ette tiedä mikä se on ni mäpä kerron: yks USA:n suosituimpia nuorten tv-sarjoja) "It´s hard when you miss people. But, you know, if you miss them it means you were lucky. It means you had someone special in your life, someone worth missing. " Niin, että yrittäkää pärjätä nyt sitten ilman mua <3

Koulussakin oon nyt jo toista viikkoa. Ensimmäisinä päivinä stressas, että kenen kanssa sitä nytten istus lounaal ja kenelle voi mennä puhuu jne. Koulus on nyt muodostunu sellanen "ryhmä" , missä on vaihtareita ja jotain muita opiskelijoita koulussa. Se on turvallista, kun on se oma ryhmä, mutta sitten kuitenkin miettii, että entä kaikki muut ihmiset. Vietänkö mä nyt sit vaa kaiken ajan vaihtareiden kanssa enkä yritä tutustua muihin ihmisiin. Toinen vaihtoehto, ihmisiä joita tiedän, olisi ihmiset mut urheilutiimissä. En tosin oo pelannu tiimissä niin kauaa, että tuntisin itteni ihan tiimin täydelliseks jäseneks mut mut. Nää ihmiset on niitä cheerleedereitä ja muuta porukkaa, jotka viihtyy omassa seurassaan. Että en todellakaan tiedä. En tiiä omaa paikkaani viel täällä koulussa ja oon aivan sekaisin. Yksi vaihtari ehdotti, että huomenna tehtäis niin, että ei istuttais yhdessä vaan mentäis randomisti istuu vaan jonnekin pöytään. Ajatus tuntemattomasta aina pelottaa, mutta mietin vaa, että jos jättäisin sen tekemättä niin menettäisinkö jotain. Ehkä jos menisin istuu jonkun viereen, joka vois tulevaisuudessa olla mulle tärkeäkin ihminen? Että elämä osaa olla vaikeeta, miksen vaan vois nähdä tulevaisuuteen?

Mulla on nyt vaihtunut jotkut aineetkin koulussa. Mulla on edelleen englantia, Amerikan historiaa ja matikkaa (algebraa). Englanti on hauskaa, mutta tehdään välillä aika turhauttavia tehtäviä. Koko viime tunti kopioitiin vaan oppikirjan sisällysluetteloa, huoh. Amerikan historia on äärettömän tylsää ja opettaja puhuu niin nopeesti ettei puhetta tajuu. Matikka oli eka aikas vaikeeta kun en tajunnu kysymyksiä ja englanninkielisiä termejä vaikka opettaja yritti selittää mulle. Ekan testin feilasin (14/100 pistettä) mutta tänään kun oli testi niin sain 92/100 pistettä ja selitin tehtäviä muille. Yeah! En oo niin tyhmä, ku voisin olla. Tehdään paljon laskimilla, mikä oli aluksi vaikeeta ku oli erilaiset laskimet kun Suomessa ja niin monimutkasii näppäilyksii.. Mutta eiköhän matikka siitä etene. Mulla on yks aine traineria eli seurataan kun kundit treenaa amerikkalaista jalkapalloa (=yrittävät tappaa toisensa) ja me trainerit annetaa niille juotavaa ja venataa, jos joku aksidentti tulee. Melkein kaikki muut trainerit menee koulun jälkee joka päivä treeneihin, mut mä en jaksa ku kerran viikossa kun pitäis olla muuten joka päivä 18.30 koulul. Oon nytkin jo joka aamu 7 koululla (kiitos aikaisen koulubussin) ja koulu alkaa 8.30 ja loppuu 15.35. Toisinaan toi training juttu voi olla aika tylsää mutta näkeepä ainakin timmissä kunnossa olevii kundei ;)

Mulla on myös leader ship - kurssi, jonka tarkotusta en oo vielä saanu selville. Se on vähän ku etiikkaa, pohditaan mitä johtajuus on ja millasii me yksilöinä ollaan jne. Ja sitten mulla on 3 kurssia urheiluu. 2 kurssia on koripalloa ja jo nyt rakastan tätä peliä - varmasti jatkan sitä sitten Suomessa. Mun toka viikko kun pelaan tätä ja joka päivä on treenit ja joka päivä opin enemmän koripallosta. Kaikki muut on treenannu vuosia, aina siitä asti ku oli pikku tenavii, joten ne on vähän edellä. Yritän kuitenkin ottaa niitä kiinni. Ja onneks couch on tosi ymmärtäväinen ja sanoo että pikku hiljaa. Ja sitten tää kolmas urheilukurssi on vähän nuorempien kanssa mut siellä on joitain munki ikäsiä. Tänään tehtiin urheilulajivalinta ja päätin alkaa treenata tennistä tolla tunnilla. Eli koripallo ja tennis. Ei paha.

Kaikki haluu tietysti vielä kuulla ruuasta! Ihmiset syö täällä aamiasta, mitä vaa löytyy kaapista. Ja ottaa eväät mukaan kouluun tai ostaa koulusta. Mulle ruoka on ihme kyllä ilmasta ja oon syöny kaikkee roskaruokaa mitä koulu tarjoo: hampurilaisii, pizzaa, ranskalaisia ja hodareita. Eilen mulle selvis, että täältä saa erilaisia salaatteja ja oon viimeset kaks päivää syöny kanasalaatteja, jam. Sitten kun ihmiset on kotona kuuden jälkee, niin ne ahmii ittensä ihan täyteen eikä oikeestaan syö iltapalaa Ja välipaloja täällä tulee napsittua koko ajan. Oon tänäänkin syöny suklaata, toffeekarkkeja ja jäätelöö, en vaa pysty kontrolloimaa itteeni näitten ihmisten seurassa. Lihon oikeesti hirveeks lihapullaks. No ei, ei tää ruoka niin lihottavaa oo, pitää vaa osata syödä kohtuudella (en vaa osaa) ja onneks nää urheulutreenit pelastaa mut.

Viime viikolla oltiin vaihtareiden ja joidenkin muiden tyttöjen kaa (jotka koulusta) elokuvissa katsomassa Vampires sucks ja oli kyl aikas pro. Kannattaa mennä kattoo, suosittelen! Tänä viikonloppuna ollaan menossa taas elokuviin, pidetään vaihtarien kokkauspäivä (Katin idea, yks mun ja Maryn kavereista), mennää shoppaa ja mennään Maryn kaa klubeille! Mennään vähän kattelee paikkoi ja käydää normiklubilla ja Mary haluu käydä homoklubilla, jonka nimi on Heaven. Aikas pelottavaa. :D Niin että klubeille on ikäraja K18 ja drinking age on K21. Autoo saa ajaa, kun on 16-vuotias. Aikas jännä ikäjärjestys.

Kirjottelen taas!

XOXO Linda