keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Happenings here 2

Melkein menny kaks viikkoo kun viimeksi kirjotin. Aika taas päivitellä tapahtumia. Tästä elämästä on nyt tullut aika lailla arkea enkä kyllä osaa sisäistää, että oon Amerikassa! Ei sitä tajuu. Kaverit istuu tossa vieressä ja yrittää lukea suomea olan yli. Mut ei näissä amerikkalaisissa niin paljoa potentiaalia oo, että ne opppis suomee kunnolla. Satunnaisia lauseita kuulee silloin tällöin "Moi" tai "Minyn nimani on...". Mä taas pärjään näiden koulus aikas hyvin. Oli historiankoe ja sain kiitettävän (en edes tajuu mitää näiden historiasta, puhutaan politiikasta, presidenteistä ja uudisasukkaista). Sitten oli esseekoe ja sain täydet 100 ja se oli luokan paras, huh huh! Ja englannissa saa kiitettäviä aika helposti ja kyl siellä aika hienosti pärjää. Keksin uuden tavan lukea kirjojakin! Näillä on kirjastossa kirjoja, joihin on nauhotettu äänikin - tällä tavalla oppii sanomaan sanat ja lukemaan samaan aikaan, aikas nerokasta.

Rakastan tota Leader Ship kurssii: siel keskitytään paljon etiikkaan, leffojen katseluun ja ryhmätöihin. Ja joka viikko pitää kirjottaa Magic Notes, eli positiivinen kirje jokaiselle ryhmäläiselle. Meillä on omat "postilaatikot" ja niitä on kiva aina tutkailla että millon on tullut postia.

Oon aika pettynyt tähän urheiluun. Nää valitsi koripallojoukkueen ja jokainen joka ei kuulu nyt tähän joukkueeseen, on manager, mikä käytännössä tarkoittaa, että kuvataan peliä, kun on peli ja kun on harjotukset (joka päivä) istutaan vaan sivussa ja katsotaan kun muut pelaa. Se on joka kerta yhtä suuri pettymys, kun itse toivois olevansa siellä kentällä ja on muutenki rankkaa olla siellä tyhjänpanttina. Mutta mitä mahdollisuuksia mulla olis muka ollut muita vastaan: oon pelannu 6vko, muut vähintään sen 7 vuotta. Seuraavan kerran pääsen pelaamaan helmikuussa. Onneksi mulla on sentään Team-sport, se tosin on vaan joka toinen päivä.

Meillä oli tossa pari viikkoo sitten valmennus ja mentiin New Mexicoon! Siellä oli PUITA ja siel oli vihreetä. Mä todella pidin tosta paikasta ja ihmiset oli tosi mahtavii. Siellä oli parisenkymmentä vaihtaria ympäri maailmaa, aina Thaimaasta, Brasiliasta, Saksasta ja Suomesta asti. Siellä oli pari suomalaisvaihtaria ja se oli aika hauska yrittää puhuu suomee. Tuntu niin oudolta, luonnottomalta! Keskusteltii hetki suomee, mut tuntu niin tököltä, että vaihdettiin englantiin. Paljon paljon helpompaa. Nää YFU-vastaavat oli todella paneutunu työhönsä ja oli oikealla asialla. Puhuttiin kaikista vaikeuksista mitä voi tulla jne. Mentiin vaihtareiden kaa vähän patikoimaan ja pelattiin pingistä. Ja juteltiin ja juteltiin. Oli mukavaa jutella ihmisten kanssa ja jakaa kokemuksia, kun tiesi, että se oli muille aika sama tilanne.

Kaverit on tosi hyvin nyt vakiintunu täällä. Mulla on muutama hyvä vaihtarikaveri tässä koulussa ja ne on samassa veneessä kun minä, ni ehkä ne on siks niin läheisii. Sit on paljon näit jenkkikavereita. Tuntuu mahtavalta, kun on ihmisiä jolle voi vaan tekstata ja puhelinlasku... En oo nähny sitä vielä!

Täällä on tällä viikolla joku suuri kanrevaali, haluun mennä käymään siellä vaikka ihmiset sanoo, että se on ihan turhaa. Lauantaina ollaan taas menossa shoppaamaan, tarviin uudet kengät, takin (on muuten tulossa kylmä tänne Texasiinkin) ja lisää vaatteita :) Tosin mun vaatekaappi on ihan täynnä, kun itse asiassa säilytän mun vaatteita jossain laatikoissa ni mitä sinne muka mahtuu :(

Löysin täältä yhen hevosen, jota saan mieleni mukaan ratsastella... ilmatteeks. Se on 8-vuotias, ei hajuukaan rodusta, mut tosi nätti tytteli. Omistajalla on syöpä ni ei voi enää ratsastaa... Omistaja opetti mut jopa ajamaan hevosta ja nyt ohjat on mulla. Kahen viikon päästä on partyt, Homecoming, ja pitää kai sinneki ostaa mekko. Ja pitää ostaa ratsastushousut ja saappaat. Huoh, tätä rahaa palaa täällä todellakin.

Kirjottelen taas!

XOXO Linda

Ps. laitan kuvia myöhemmin, lisää kuvia facebookissa.

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Happenings here

Siitä on jo hetkinen kun tänne kirjottelin. Aika menee jo niin nopeesti tääl ettei tajuukaan. Kun mietin vuoden tästä eteenpäin ni mullahan on kirjotukset sitten. Apua, ei niitäkään voi äärettömyyksiin lykätä. Elämä odottaa mua vielä Suomessa tänkin kokemuksen jälkeen.

Koulussa menee hyvin, oon päässy hyvin ton urheilun pariin ja kunto alkaa taas pikku hiljaa nousta. Tosin tää ruokakulttuuri rajottaa vähän sitäkin x) Suunnitellaan hostsiskon kaa että kun noi vanhemmat antas sille valtuudet ajaa autoo (sillä kortti, mutta taidot ei viel mitkään parhaat ja ei siks anna viel ajaa yksin) ni mentäs lähellä olevalle salille. Siel maksaa kuukaus 10 dolllarii, eli joku 8e, ei paha. Mut Mary haluis mennä aamulla 4.30 salille ennen kouluu ja olin vaa no way. Karmii pelkkä ajatuskin ettei sais nukkuu. Oon yrittäny ehdottaa et mentäs illalla mut sen käsitys salista on aamulla. Saa nähdä.

Rakastan näitä kauppoja ja vaatteita liikaa. Yksi päivä täl viikolla käytin yhiä farkkuja, joissa oli ihan pienet viillot polven yläpuolella ja näky pieni viipale ihoo ni opettaja lähetti mut kansliaa ja mun piti vaihtaa verkkarit jalkaa. Olin vähä et onko se tosiaa näin tiukkaa. Mutta kyllä se on. Ja jos ei mee sääntöjen mukaa ni ne voi vaa heittää sut ulos koulusta.

Oltii viime viikolla klubilla nimeltä Heaven. Aikas ennakoiva nimi, joo. Olin siellä Maryn ja meijän kahen kaverin, Katin ja Candicen kaa. Klubi oli kuulemma mix mut mun silmään enemmänkin gay klubi. Kaikki hotit jätkät oli homoi, se oli aika masentavaa. Paikka oli ihan täynnä ja meno oli kova. Hyvä kun tanssilattialle mahtu. Kuka on ollu homobaarissa, tietää millasta se meno on. Sit meil tuli loppuillasta vähän ongelmii ku piti lähtee ni kadotettii avaimet. Lopulta tajuttiin et ne oli lukitus autos ja jouduttii soittaa Katin isälle tuomaa avaimet.

Ja oltiin tänäkin viikolla klubilla mut se oli täys gayclub. Tähän valintaan vaikutti se, ettei löydety mitää hyvää straight klubii ja menin sinne Maryn ja Elesen kaa, jotka on kummatki suuntautunu naisiin. Elese kysy multa et oonko "lesbian" ja olin vaa "There's no way I would be. Do I look like a lesbian?" She was: "Däääm. I was just hoping so..." Olin vaa omg ja yritin sit parittaa sitä sil muille siel klubil. Lopulta joku tuli sit antaa sille numeron ni ei toivottavasti enää toivonu musta mitää. Paikas oli huget screenit ja siet tuli homopornoo (oli niil sentää suurimmilta osin bokserit jalas) ja sit sinne tuli tangotanssija. Nainen. No, tuli myöhemmin mieskin ja ne keräs kivan kasan tippejä. Täälläkin kaikki hotit jätkät oli homoja, yllätys yllätys. Kun mennään seuraavan kerran jonnekin, Mary lupas et se olis sit koko ilta straight klubil. Yeah. Aina kun mennään muuten klubille ni saadaan ihanat rannekkeet mis lukee "under age", eli meille ei saa myydä alkoholii. Ja silti päästää sisää.

Eilen oli tarkotus mennä kaveriporukalla kattoo Resident evil mut sit kaikki ei ollu 17 vuotta (ikäraja) ni päästy sisää. Mentiin sen sijaa shoppaa ja sain taas ihanasti uusii vaatteita! Sit vaan ajaltiin ympäriinsä kaupunkii vole täysillä. Meil oli kaks autoo, sen verran oli porukkaakin. Minä, toinen vaihtari Venäjältä, Diana, kaks frendii koulusta: Ryan (kuka on myös mun hostperheen edellisen vaihtarin poikaystävä), Taylor ja Taylorin tyttöystävä Miia ja randomisti muutama muu tyyppi. Kaikki koulusta tuttui ja ihan jees tyyppei. Mentii jonnekin skeittauspuistoon ja soitettiin kitaraa ja skeitatiin ja laulettiin ( ei tosin mun lauluäänellä). Mut oli kyl hauskaa. Tuli vähän draamaa kun Ryan meni jonnekin juttelee keskenään yhen Jordanin kanssa, joka on myös sen ex ja Ryanin veli suuttu (meil oli molemmat veljet mukana) ja niil tuli riita ja veli lähti kävelee yksin himaa vaikka matkaa oli 10 mailii (15km). Mut Ryan tekstas myöhemmin kaikki on jees äidin ja veljen kaa. Se otti päivällä lävistyksen korvaan (Taylor lävisti sen , heh) ja äiti ei oikeen pitäny siitä ja niil oli hirvee riita (kuultiin kun odotettiin sitä ulkon) lävistyksestä ja Jordanista. Ryanin äiti ei pidä Jornadista, kun se feidas Ryanin viime vuonna ennen promei. Että draamansa täälläkin.

Ens viikolla mul on joku valmennusleiri jossai Uuden Mexicon rajalla, yeaahhh! Ja Mary tapas jonkun tytön baaris ja nyt sil treffit, pitää mennä auttaa asun valinnassa. Kirjottelen taas!

XOXO Linda

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Aika kiitää nopeasti - kuukausi kohta mennyt!

Tätä on oikeasti aika vaikea käsittää, että kohta oon ollu tääl jo kuukauden! On alkanut tuntua pikku hiljaa, että elämä on oikeasti täällä eikä elämää Suomessa olisi koskaan ollutkaan. Elämä Suomessa tuntuu aivan toiselta elämältä - ihan kun se suomityttö olis elänyt kymmeniä vuosia sitten. Kaikki tuntuu kaukaiselta mutta silti sitä kaikkea kaipaa. Mulla ei kyllä oo ollu mitään koti-ikävää, joskut ajatuksiin on eksynyt jotain muistoja ku rajan takaa, mutta se siitä. Yritän pitää ajatusta yllä, että mun elämä on nyt täällä.

One Tree Hill'ä lainaten (te sivistymättömät, jotka ette tiedä mikä se on ni mäpä kerron: yks USA:n suosituimpia nuorten tv-sarjoja) "It´s hard when you miss people. But, you know, if you miss them it means you were lucky. It means you had someone special in your life, someone worth missing. " Niin, että yrittäkää pärjätä nyt sitten ilman mua <3

Koulussakin oon nyt jo toista viikkoa. Ensimmäisinä päivinä stressas, että kenen kanssa sitä nytten istus lounaal ja kenelle voi mennä puhuu jne. Koulus on nyt muodostunu sellanen "ryhmä" , missä on vaihtareita ja jotain muita opiskelijoita koulussa. Se on turvallista, kun on se oma ryhmä, mutta sitten kuitenkin miettii, että entä kaikki muut ihmiset. Vietänkö mä nyt sit vaa kaiken ajan vaihtareiden kanssa enkä yritä tutustua muihin ihmisiin. Toinen vaihtoehto, ihmisiä joita tiedän, olisi ihmiset mut urheilutiimissä. En tosin oo pelannu tiimissä niin kauaa, että tuntisin itteni ihan tiimin täydelliseks jäseneks mut mut. Nää ihmiset on niitä cheerleedereitä ja muuta porukkaa, jotka viihtyy omassa seurassaan. Että en todellakaan tiedä. En tiiä omaa paikkaani viel täällä koulussa ja oon aivan sekaisin. Yksi vaihtari ehdotti, että huomenna tehtäis niin, että ei istuttais yhdessä vaan mentäis randomisti istuu vaan jonnekin pöytään. Ajatus tuntemattomasta aina pelottaa, mutta mietin vaa, että jos jättäisin sen tekemättä niin menettäisinkö jotain. Ehkä jos menisin istuu jonkun viereen, joka vois tulevaisuudessa olla mulle tärkeäkin ihminen? Että elämä osaa olla vaikeeta, miksen vaan vois nähdä tulevaisuuteen?

Mulla on nyt vaihtunut jotkut aineetkin koulussa. Mulla on edelleen englantia, Amerikan historiaa ja matikkaa (algebraa). Englanti on hauskaa, mutta tehdään välillä aika turhauttavia tehtäviä. Koko viime tunti kopioitiin vaan oppikirjan sisällysluetteloa, huoh. Amerikan historia on äärettömän tylsää ja opettaja puhuu niin nopeesti ettei puhetta tajuu. Matikka oli eka aikas vaikeeta kun en tajunnu kysymyksiä ja englanninkielisiä termejä vaikka opettaja yritti selittää mulle. Ekan testin feilasin (14/100 pistettä) mutta tänään kun oli testi niin sain 92/100 pistettä ja selitin tehtäviä muille. Yeah! En oo niin tyhmä, ku voisin olla. Tehdään paljon laskimilla, mikä oli aluksi vaikeeta ku oli erilaiset laskimet kun Suomessa ja niin monimutkasii näppäilyksii.. Mutta eiköhän matikka siitä etene. Mulla on yks aine traineria eli seurataan kun kundit treenaa amerikkalaista jalkapalloa (=yrittävät tappaa toisensa) ja me trainerit annetaa niille juotavaa ja venataa, jos joku aksidentti tulee. Melkein kaikki muut trainerit menee koulun jälkee joka päivä treeneihin, mut mä en jaksa ku kerran viikossa kun pitäis olla muuten joka päivä 18.30 koulul. Oon nytkin jo joka aamu 7 koululla (kiitos aikaisen koulubussin) ja koulu alkaa 8.30 ja loppuu 15.35. Toisinaan toi training juttu voi olla aika tylsää mutta näkeepä ainakin timmissä kunnossa olevii kundei ;)

Mulla on myös leader ship - kurssi, jonka tarkotusta en oo vielä saanu selville. Se on vähän ku etiikkaa, pohditaan mitä johtajuus on ja millasii me yksilöinä ollaan jne. Ja sitten mulla on 3 kurssia urheiluu. 2 kurssia on koripalloa ja jo nyt rakastan tätä peliä - varmasti jatkan sitä sitten Suomessa. Mun toka viikko kun pelaan tätä ja joka päivä on treenit ja joka päivä opin enemmän koripallosta. Kaikki muut on treenannu vuosia, aina siitä asti ku oli pikku tenavii, joten ne on vähän edellä. Yritän kuitenkin ottaa niitä kiinni. Ja onneks couch on tosi ymmärtäväinen ja sanoo että pikku hiljaa. Ja sitten tää kolmas urheilukurssi on vähän nuorempien kanssa mut siellä on joitain munki ikäsiä. Tänään tehtiin urheilulajivalinta ja päätin alkaa treenata tennistä tolla tunnilla. Eli koripallo ja tennis. Ei paha.

Kaikki haluu tietysti vielä kuulla ruuasta! Ihmiset syö täällä aamiasta, mitä vaa löytyy kaapista. Ja ottaa eväät mukaan kouluun tai ostaa koulusta. Mulle ruoka on ihme kyllä ilmasta ja oon syöny kaikkee roskaruokaa mitä koulu tarjoo: hampurilaisii, pizzaa, ranskalaisia ja hodareita. Eilen mulle selvis, että täältä saa erilaisia salaatteja ja oon viimeset kaks päivää syöny kanasalaatteja, jam. Sitten kun ihmiset on kotona kuuden jälkee, niin ne ahmii ittensä ihan täyteen eikä oikeestaan syö iltapalaa Ja välipaloja täällä tulee napsittua koko ajan. Oon tänäänkin syöny suklaata, toffeekarkkeja ja jäätelöö, en vaa pysty kontrolloimaa itteeni näitten ihmisten seurassa. Lihon oikeesti hirveeks lihapullaks. No ei, ei tää ruoka niin lihottavaa oo, pitää vaa osata syödä kohtuudella (en vaa osaa) ja onneks nää urheulutreenit pelastaa mut.

Viime viikolla oltiin vaihtareiden ja joidenkin muiden tyttöjen kaa (jotka koulusta) elokuvissa katsomassa Vampires sucks ja oli kyl aikas pro. Kannattaa mennä kattoo, suosittelen! Tänä viikonloppuna ollaan menossa taas elokuviin, pidetään vaihtarien kokkauspäivä (Katin idea, yks mun ja Maryn kavereista), mennää shoppaa ja mennään Maryn kaa klubeille! Mennään vähän kattelee paikkoi ja käydää normiklubilla ja Mary haluu käydä homoklubilla, jonka nimi on Heaven. Aikas pelottavaa. :D Niin että klubeille on ikäraja K18 ja drinking age on K21. Autoo saa ajaa, kun on 16-vuotias. Aikas jännä ikäjärjestys.

Kirjottelen taas!

XOXO Linda