Oikeasti! Viikko enää lähtöön eikä se vieläkään käy järkeen! Viikko sitten sain tietää isäntäperheen ja ollaan vilkkaan hostmomin kanssa meilailtu ja vastaa oikeasti jo parissa tunnissa viestiin että melkein joka päivä oon ollu sille kirjottamassa takas :D Alkaa pikku hiljaa jo puheenaiheet loppua, että oli silleen ihan hyvä, että sain tietää vasta nyttten, kahta viikkoa ennen lähtöä perheen, ettei olisi ollut mitenkään vaivaantunutta pitää yhteyttä. Tai siis kuinka usein viitsisi kirjoittaa jne. Äiti on jo nytten, että herran jestas, jätä ne välillä rauhaan, että sä vaan ahdistat niitä viesteilläs. Mutta se hostmom vaikuttaa oikeesti innokkaalta mun tulosta ja niillä on ollu aikasemminkin 3 vaihtaria. Viimeisin on Virosta ja lähdössä huomenna kotiin. Hostmom, Rebecca, tuttavallisemmin Beckie, sanoi, että niillä tulee kauhee ikävä sitä sitten. Se mua vaan vaivaa, että jos niillä on kerran ollut jo 3 vaihtaria, ni miksi tää perhe on vain "sijoitusperhe"? Beckie on antanut ymmärtää, että olisin siellä koko vuoden ja olisihan se aika ikävää vaihtaa perhettä kesken vuotta. Mutta saa nähdä.
Eli perheeseen kuuluu tää äiti ja isä ja lisäksi 5 lasta. Näistä vanhemmista lapsista ei ollut ollut mitään mainintaa paperilla, koska he eivät enää asu kotoa. Vanhin näistä lapsista on 34, sitten on 33, 25 ja 20. Nää kaikki vanhimmat sisarukset on poikia ja ehkä siksi nää kaikki kolme edellistä vaihtaria onkin sitten ollut tyttöjä! Sitten aika mielenkiintoinen seikka oli, että tää nuorin lapsista, Mary-Candyce ja nuorin veljistä on sisaruksia ja ne on adoptoitu! Ja lisäksi Beckiellä ja Garyllä on jo 4 lastenlasta, joista vanhin on 14-vuotias! 0_0
Kun kysyin, että mitä nää tekee vapaa-ajalla ni Beckie kertoi, että hän tykkää käydä lastenlastensä urheilukilpailuissa ja sitten hän on myös kova tekemään ulkotöitä (on kuulemma todella innoissaan ensimmäisestä puutarhastaan, joka on täynnä jättikokoisia kurpitsoja). Perheeseen kuuluu lisäksi kolme koiraa (puudeleita, parhaimmillaan näillä on ollut 23 koiraa) ja joku parvillinen kanoja. Kun kysyin talosta, ni Beckie vastas: "Lubbock, Texas. .......... We live in a tent.......lol I am just joking!!!! .................................." Siihen mä sit olin: "Oh, we live in a tent... I have always loved camping!" Tää hostmom on kyl tosi huumorintajunen ja käyttää oikeasti joka välissä lollia ja raiskaa capia. Mutta siis toi lollin käytöllä on ainakin Texasissa ihan eri merkitys, kun Suomessa, jossa lollilla on aika ivallinen merkitys. Texasissa se tyyliin tarkoittaa "haha".
Koulubussi tulee joka aamu 6.45 eli aika samaan aikaan kun Suomessakin sillon kun en moottoripyörällä mennyt kouluun. Että se asia ei oo uusi. 15km on suunnilleen kaupungin keskustaan, jossa asuu sellainen 218 000 ihmistä. Ei mikään pikku towni. Siellä on kuulemma lukuisia high schoolejakin. Koulu alkaa 23 päivä, että mulla on sitten siinä pari viikkoa aikaa sopeutua ja asettua aloilleni, mikä on mun mielestä tosi hyvä asia. Tää mun host sisko ei sittenkään tuu olemaan samassa koulussa mun kanssa, kun se oli jo lopettanut koulun. Harmi sinänsä, mutta ei voi mitään, kyllä mä niitä kavereita jostain metsästän!
Tuol Lubbockissa on kuulemma tosi kuuma kesäsin (sellaset 40 astetta) ja talvella aika leutoo (wikipedian mukaan 10 astetta on aika perus). Kun kysyin Beckieltä, millaista vaatevarustusta pitäisi ottaa mukaan, niin tuli sellainen vastaus, ettei oikein mitään kannata ottaa. Siellä on kuulemma todella hyvät shoppausmahdollisuudet. "lol YES LINDA, THERE IS A LOTTTTTTTTTTTTT OF PLACES TO BUY CLOTHES!!! Our last Japanese girl bought so many clothes, it was funny!! We have a "mall", and more shops with clothes and just about anything you will need! You don't need to bring that many clothes.....good reason to go shopping!!!!!! lol " Mä jo niin rakastan tota paikkaa !!!
Sain pari päivää sitten lentotiedotkin. Lennän Helsingistä Frankfurtiin, Frankfurtista Chigagoon, Chigagosta Dallasiin, Dallasista Lubbockiin. Eli tulee siis olemaan 4 lentoa edessä. Pelottavaa... Toivottavasti joka kentällä olisi joku vastassa, mutta jos ei ole, niin voin aina antaa niille lapun, jonka sain YFU:lta: "Help Help Help. Please help me! I am a high school student and I am having trouble in the airport. If you could direct me to someone who could be of assistance with my travels or look at my ticket and show me where my gate is, I would greatly appreciate it. YFU USA, my exchange program, can be reached 24 hours at **************. Thank you. " Tollanen lappu pitäis kyllä olla jokaisella mukana xD
Viimeinen viikko on todellista sekasortoa. Tuli eilen tehtyä muuttoilmoitus maistraattiin, ilmoitus kelaan ja lähetettyä postissa kriisi-ilmoituslomake ulkoministeriöön. Vielä 4 työpäivää, parit bileet tiedossa ja pakkaamista. Mutta vielä viimeinen DO-lista:
1. Hanki kopioita passista.
2. Tutustu tarjolla oleviin retkiin netissä www.yfutrip.net
3. Täytä travel- ja vaarallisten harrastusten lomakkeita.
4. Pakkaa YFU paita jo mukaan. Tärkeä!
5. Vaihda 200e dollareiksi (perjantaina tulee palkka!)
6. Hanki viimeisetkin tuliaiset (yritä olla syömättä Fazereita ettei tarvitse koko ajan ravata kaupassa ostamassa uusia).
7. Harjoituspakkaus.
8. YO-kirjoitusten paperi valmiiksi täytettynä ja allekirjoitettuna - liimaa jääkaapin seinään ettei huku! ( pitää ilmoittautua siis keväällä YO-kirjoituksiin ja vanhempien pitää tehdä se puolestani, koska en itse pääse paikalle - Yllätys sinänsä!)
Sitten vielä tuliaisista ja pakkaamisesta tuonnempana. Viimeinen viikko tosiaan pitää kiireisenä, uskokaa tai älkää! Pitää keritä ratsastamaankin viimeiset kerrat, koska ei ole ollenkaan varmaa pääsenkö Texasissa ratsastamaan ollenkaan, nyyh.
- Linda -
tiistai 27. heinäkuuta 2010
keskiviikko 21. heinäkuuta 2010
Texasiin!
Eli tänään tuli vihdoin ja viimein kauan odotettu isäntäperhetieto (tiesinhän että YFU:hun voi luottaa!)! Tosin perhe on saapumisperhe, mutta usein käy niinkin, että saapumisperheestä tuleekin se virallinen perhe. YFU antoi 3 mahdollista syytä, miksei virallista perhettä ole vielä ole tullut: 1)koulupaikka vahvistamatta 2) mahdollinen isäntäperhe miettii vielä 3) sopivaa perhettä ei ole vielä löytynyt. Mutta tämä saapumisperhetoiminta takaa puolestaan sen, että jokainen vaihto-oppilas lähtee matkaan ilmoitetun aikataulun mukaisesti.
Ja perheestä siis vielä. Perheeseen kuuluu äiti, isä ja yksi lapsi. Isä, Gary, on putkimies/yrityksen omistaja. Äiti, Rebecca, on kotiäiti/kirjanpitäjä. Sisko, Mary-Candyce, on mun ikänen, eli 18-vuotias! Tosi upeeta saada oman ikäinen sisar, siis ihan uskomatonta, en tiiä mitä olisin tehny jos olisin joutunu yksin vaan olee siel perhees 0_0 Ja nyt on ainakin yks linkki sinne nuorisopiireihin, ettei oo ihan omillaan. Toivottavattavasti tää perhe tykkää musta sen verran, että haluu pitää mut. :)
Kaupunki on nimeltään Lubbock ja se sijaitsee Pohjois-Texasissa. Koulun kotisivuja kävin kattelemassa ja vaikutti olevan tosi huge, että siel oli vaikka minkälaista toimintaa :) Itse Texasista mulle tulee mieleen joku maaseutu ja Texasin moottorisahamurjaaja ja jotai ammuskeluja, apuva :D Tosi hienot ennakkokäsitykset mulla, toivottavasti muuttuu toisenlaisiks :D Äidil tuli heti ekan mieleen joku autiomaa ja cowboyt, veljellä oli mieles vaa Texas holdem.
Lähetin isäntäperheelle meilii ja kyselin kaikkea, että millainen paikka on, onko eläimiä, millainen sää jne. Toivottavasti vastaa pian niin voin kertoa sit enemmän! Mutta sitä odotellessa! Täältä tullaan, Texas!
Ja 2vko tasan lähtöön!
- Linda -
Ja perheestä siis vielä. Perheeseen kuuluu äiti, isä ja yksi lapsi. Isä, Gary, on putkimies/yrityksen omistaja. Äiti, Rebecca, on kotiäiti/kirjanpitäjä. Sisko, Mary-Candyce, on mun ikänen, eli 18-vuotias! Tosi upeeta saada oman ikäinen sisar, siis ihan uskomatonta, en tiiä mitä olisin tehny jos olisin joutunu yksin vaan olee siel perhees 0_0 Ja nyt on ainakin yks linkki sinne nuorisopiireihin, ettei oo ihan omillaan. Toivottavattavasti tää perhe tykkää musta sen verran, että haluu pitää mut. :)
Kaupunki on nimeltään Lubbock ja se sijaitsee Pohjois-Texasissa. Koulun kotisivuja kävin kattelemassa ja vaikutti olevan tosi huge, että siel oli vaikka minkälaista toimintaa :) Itse Texasista mulle tulee mieleen joku maaseutu ja Texasin moottorisahamurjaaja ja jotai ammuskeluja, apuva :D Tosi hienot ennakkokäsitykset mulla, toivottavasti muuttuu toisenlaisiks :D Äidil tuli heti ekan mieleen joku autiomaa ja cowboyt, veljellä oli mieles vaa Texas holdem.
Lähetin isäntäperheelle meilii ja kyselin kaikkea, että millainen paikka on, onko eläimiä, millainen sää jne. Toivottavasti vastaa pian niin voin kertoa sit enemmän! Mutta sitä odotellessa! Täältä tullaan, Texas!
Ja 2vko tasan lähtöön!
- Linda -
keskiviikko 14. heinäkuuta 2010
Matkalle näin extemporee
Olen 18- vuotias tyttö Vihdistä, joka vain yhtäkkiä extemporee päätti lähteä viime vuoden loppu puolella vaihtoon. Enkä oikeastaan edes miettinyt yhtään muita vaihtoehtoja kuin Yhdysvaltoja, koska jo kieliopinnot rajoitti niin paljon. En ole koskaan ollut hyvä kielissä ja päätin, että haluan saada edes sen yhden vahvan kielen - ja mitenkäs muuten sen oppisi parhaiten kuin itse englanninkielisessä maassa. Maassa maan tavalla, niinhän se meni. ;)
Kielen oppimisen ohella halusin myös päästä lähestyviä yo-kirjoituksia pakoon (vaihto-vuoden jälkeen menen siis suoraan kolmannelle vuosiluokalle ja kirjoitan ensimmäiset aineet 2011 syksyllä) ja ottaa vähän etäisyyttä Suomeen. Matkakuume nousi niin suureksi, että päätin vain viime lokakuussa, kun olin vaihto-oppilas luennolla, että miksen minä lähtisi? Samana päivänä otin sitten selville taustoja - paljon matka maksaisi, järjestövalikoimat, lähtövaatimukset jne. Suurimmaksi esteeksi nousi ikä, sillä olin monen järjestön kautta liian vanha jo lähtemään. Kun olin saanut vanhemmiltani luvan lähtöön, lähetin moneen järjestöön sähköpostia, että olisiko mahdollista lähteä Yhdysvaltoihin vaihto-oppilaaksi, vaikka ylitti vajaalla kahdella viikolla ikärajavaatimukset. Onneksi YFU pelasti tilanteen ja sai hommattua minut ohjelmaan!
Hakemukset tuli lähetettyä ja kutsu haastatteluun tuli pian. Pääsin viimeisten joukossa vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin! Kannattaa siis hakea ajoissa! Itsellä kävi todellinen tuuri. Sitten odottelin parisen viikkoa, että pääsisinkö vaihto-oppilaaksi ja se odottaminen oli kyllä tuskaa! Kun sitten se kirje tuli postilaatikkoon, voin sanoa, että olin ikionnellinen. Sen kirjeen jälkeen piti tehdä deadlineen mennessä paljon kaikenlaista, mm hankkia rokotuspaperi täyteen kirjailuja, käydä lääkärissä, hammaslääkärissä, hankkia suosituspaperit englanninkielenopettajalta, kirjoittaa isäntäperheelle kirje... Oli niissä paljon tekemistä mutta tulipahan tehtyä :D Isäntäperhekirje oli kyllä yksi pohdituttavimmista asioista, mitä vaihtovuoden eteen tuli tehdä. Joutui todella miettimään, että mitä sitten kirjoittaisi. Että onnea kaikille siinä vaiheessa oleville kirjoittamiseen! ;)Kun paperit oli tehty, lähetettiin ne Yhdysvaltoihin ja isäntäperheen metsästys alkoi.
YFU:lta tuli paljon postia, kirjeitä melkein joka kuukausi, aina tänne heinäkuulle asti. Oli onnitteluita vaihto-oppilasvuoden valinnasta, maksuja, valmennusleiritietoja, lentotietoja (vasta kesäkuussa) jne. Toukokuun lopulla oli valmennusleiri, jossa oli todella hauskaa. Sain ns. onfoähkyn ja oikeasti tuli se fiilis, että olen lähdössä! Leiriohjaajat ja jo vaihto-oppilaina olleet valaisivat meitä "typeriä, yli-innokkaita" tulevia vaihtareita, ettei vaihtovuosi ole itsenäistymisen vuosi. Yhdysvalloissa 18-vuotias on kuin Suomessa 15-vuotias ja vanhemmat katsovat kuin haukat perään. Kotiin saatetaan tulla jo 9 eikä 12. Ja vaikka kouluun olisi vain 700m, sinut viedään kouluun, sillä sinut saatetaan kidnapa matkalla. Niin että kouluohjelma taitaa se vaihto-oppilasvuosi enemmänkin olla :D Ja tuleepa todellinen kulttuurien kohtaaminen, kun suomalainen pääsee jenkkeihin!
Lentotiedot tuli tosiaan kesäkuussa ja olen lähdössä 4.8.2010 Frankfurtin kautta Chigagoon. En tiedä vielä minne sieltä lennän, koska ei ole isäntäperhettä. Alkaa jo pelottaa saako koskaan tietää... Aluejaon mukaan minulla on 17 osavaltiota, jonne voin päätyä mm. California (<3), Arizona, Lousiana, Texas, New Mexico. Ja tietysti Alaska ja Hawaji. Hawajille ei ole ketään menossa, se on jo varmistettu järjestöltä, mutta alaska on asia erikseen. En halua Alaskaan, koska en kovin pidä kylmästä, talvesta enkä lumesta. Monet vaihtarit sanoivat kyllä, että Alaskassa on ollut todella kokemusrikkaita vuosia monilla, koska ihmiset elävät niin tiiviissä yhteisöissä. Mutta jos sinne tulisi lähtö, en katuisi mitään vaan yrittäisin tukeutua vaihto-oppilaiden sanontaan: tärkeintä ei ole minne lähtee, kunhan lähtee.
Toukokuussa tuli kaikki osat maksettua matkasta. Vakuutuksineen maksoi n. 8 300€. Lähtöni onnistui vain siksi, että vanhempani ovat eronneet ja he maksoivat sen puoliksi (tai itse asiassa isäpuoleni maksoi äitini osan, kiitos siitä!). Matka on kallis ja tiedostan sen, ja olen todella kiitollinen, että sain tämän mahtavan tilaisuuden! Jos raha on ongelma lähdön kannalta, kannattaa olla omaperäinen! Esimerkiksi luin jostain lehdestä (aivan, Demistä x), kaverini!), että joku oli lähettänänyt yrityksille kirjeitä ja etsinyt bonsaajaa ja löytänyt sellaisen. Kannattaa yrittää!
Kesäkuu meni viisumipapereiden kanssa sählätessä, eli piti maksaa kaksi viisumimaksua, tehdä jotain viisumihakemuksia netissä (todella työlästä, olin lähes koko ajan sitä tehdessä yhteydessä järjestöön!), täyttää papereita, hankkia kuva kuvaamossa ja käydä suurlähetystössä. Minulla oli suurlähetystössä käynti 9.7 ja ei se oikeastaan kovin pelottavaa ollut. Menin sinne jo liiankin ajoissa ja olin kolmas, joka pääsi 30 hengen ryhmästä sisään. Menin tiukan turvatarkastuksen läpi (kuin tulli). Sitten turvamies vei meidät kahden hengen porukoissa yhteen odotushuoneeseen. Ensimmäisessä tiskissä suomalainen mies otti minulta kaikki paperit vastaan (passi, hakemusvahvistukset, kuvan ja maksujen kuitit). Toisella tiskillä on englanninkielinen mies, joka otti minulta sormenjäljet. Kolmannella tiskillä oli komealla jenkkiaksentilla varustettu mies, joka piti haastattelun. En aluksi ymmärtänyt hänen puhettaan ja olin vähän hämilläni (ennakkoa tulevasta?). Mutta ei haastattelu kovin kummoinen ollut, kesti tuurilla puoli minuuttia. Näin se meni: "Hello, how are u?" "I'm fine." "So, where are u going?" "To America, I guess. I don't know. I haven't hostfamily yet." "Okey, how long will u be there? 10 or 11 months? One year?" "I don't know... I'm leaving 4. Augusti and coming back in June, so. 11 months?" "Okei, thanks, have a good year!" "Yes, bye!" "Next!" :DDDD
Nyt enään murehditaan isäntäperhettä, passin takaisin saamista (pitäisi tulla viikon sisään kuulemma postissa, hope so) ja matkatavaroita. Olen ostanut jo valmiiksi monitoimiadapterin (12e) ja matkalaukun (100e). Tilasin vuodeksi piilarit, että nyt nekin ovat tulossa. Kun matkalle saa ottaa vain sen 23kg mukaan ja 8kg matkatavaroita, pelottaa vähän, kun laukku painaa jo itsessään 6kg! Olen hankkinut valmiiksi jo uuden koneen ja siihen kovalevyn kuville. Ja kameran tietysti :D Elektroniikkaan on mennyt paljon rahaa, mutta se on varmasti sen arvoista!
Rahasta vielä. Käyttörahaa saan isovanhemmilta 1 000e ja isältä "säästöistä" 2 000. Loput kerään itse, tai siis säästän koko viimeisen palkkani, joka on arviolta tonnin, matkalle. Uskon sillä pärjääväni siedettävästi (ellen joudu ostosparatiisiin!). Oli oikeasti oikea onnenpotku, että sain työpaikan. Ilman työtä olisin ollut todella pulassa. Että kannattaa yrtittää tosissaan yrittää saada kesätyöpaikka! Varmuuden vuoksi hankin jopa ylimääräisen visa electron-kortin. Sovittiin vanhempien kanssa, että he siirtävät sitten tililleni tietyn määrän rahaa aina joka kuukausi. Sama isovanhempien kanssa tulee olemaan. Jos tililläni olisi liikaa rahaa, varmasti törsäisin kaiken -_-
Postailen lisää, kun saan tietää isänperheestä (jos saan) tai viimeistään ennen lähtöä. Kun olen odottanut jo niin kauan (helmikuusta asti) isäntäperhetietoa, alkaa pian jo lannistua. Soitinkin järjestöön ja kysyin, pitäisikö jo masentua, kun mitään ei kuulu isäntäperheestä. Sanoivat, että vielä on sellainen 1/4, jotka eivät ole saaneet perhettä 91:stä jenkkeihin lähtiöistä. Herää tietysti kysymyksiä, että löytyykö sitä perhettä, eikö kukaan halua minua, oliko isäntäperhekirjeeni niin huono, viivästyykö lähtö? Yritän olla optimisti ja juosta edelleen joka aamu puoli 11 sinne postilaatikolle ja taistella pettymystä vastaan, kun näen tyhjän postilaatikon. Mutta ehkä vielä jokin päivä siellä on muutakin kuin laskuja ja sanomalehtiä. Sitä odotellessa... :)
-- Linda --
Kielen oppimisen ohella halusin myös päästä lähestyviä yo-kirjoituksia pakoon (vaihto-vuoden jälkeen menen siis suoraan kolmannelle vuosiluokalle ja kirjoitan ensimmäiset aineet 2011 syksyllä) ja ottaa vähän etäisyyttä Suomeen. Matkakuume nousi niin suureksi, että päätin vain viime lokakuussa, kun olin vaihto-oppilas luennolla, että miksen minä lähtisi? Samana päivänä otin sitten selville taustoja - paljon matka maksaisi, järjestövalikoimat, lähtövaatimukset jne. Suurimmaksi esteeksi nousi ikä, sillä olin monen järjestön kautta liian vanha jo lähtemään. Kun olin saanut vanhemmiltani luvan lähtöön, lähetin moneen järjestöön sähköpostia, että olisiko mahdollista lähteä Yhdysvaltoihin vaihto-oppilaaksi, vaikka ylitti vajaalla kahdella viikolla ikärajavaatimukset. Onneksi YFU pelasti tilanteen ja sai hommattua minut ohjelmaan!
Hakemukset tuli lähetettyä ja kutsu haastatteluun tuli pian. Pääsin viimeisten joukossa vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin! Kannattaa siis hakea ajoissa! Itsellä kävi todellinen tuuri. Sitten odottelin parisen viikkoa, että pääsisinkö vaihto-oppilaaksi ja se odottaminen oli kyllä tuskaa! Kun sitten se kirje tuli postilaatikkoon, voin sanoa, että olin ikionnellinen. Sen kirjeen jälkeen piti tehdä deadlineen mennessä paljon kaikenlaista, mm hankkia rokotuspaperi täyteen kirjailuja, käydä lääkärissä, hammaslääkärissä, hankkia suosituspaperit englanninkielenopettajalta, kirjoittaa isäntäperheelle kirje... Oli niissä paljon tekemistä mutta tulipahan tehtyä :D Isäntäperhekirje oli kyllä yksi pohdituttavimmista asioista, mitä vaihtovuoden eteen tuli tehdä. Joutui todella miettimään, että mitä sitten kirjoittaisi. Että onnea kaikille siinä vaiheessa oleville kirjoittamiseen! ;)Kun paperit oli tehty, lähetettiin ne Yhdysvaltoihin ja isäntäperheen metsästys alkoi.
YFU:lta tuli paljon postia, kirjeitä melkein joka kuukausi, aina tänne heinäkuulle asti. Oli onnitteluita vaihto-oppilasvuoden valinnasta, maksuja, valmennusleiritietoja, lentotietoja (vasta kesäkuussa) jne. Toukokuun lopulla oli valmennusleiri, jossa oli todella hauskaa. Sain ns. onfoähkyn ja oikeasti tuli se fiilis, että olen lähdössä! Leiriohjaajat ja jo vaihto-oppilaina olleet valaisivat meitä "typeriä, yli-innokkaita" tulevia vaihtareita, ettei vaihtovuosi ole itsenäistymisen vuosi. Yhdysvalloissa 18-vuotias on kuin Suomessa 15-vuotias ja vanhemmat katsovat kuin haukat perään. Kotiin saatetaan tulla jo 9 eikä 12. Ja vaikka kouluun olisi vain 700m, sinut viedään kouluun, sillä sinut saatetaan kidnapa matkalla. Niin että kouluohjelma taitaa se vaihto-oppilasvuosi enemmänkin olla :D Ja tuleepa todellinen kulttuurien kohtaaminen, kun suomalainen pääsee jenkkeihin!
Lentotiedot tuli tosiaan kesäkuussa ja olen lähdössä 4.8.2010 Frankfurtin kautta Chigagoon. En tiedä vielä minne sieltä lennän, koska ei ole isäntäperhettä. Alkaa jo pelottaa saako koskaan tietää... Aluejaon mukaan minulla on 17 osavaltiota, jonne voin päätyä mm. California (<3), Arizona, Lousiana, Texas, New Mexico. Ja tietysti Alaska ja Hawaji. Hawajille ei ole ketään menossa, se on jo varmistettu järjestöltä, mutta alaska on asia erikseen. En halua Alaskaan, koska en kovin pidä kylmästä, talvesta enkä lumesta. Monet vaihtarit sanoivat kyllä, että Alaskassa on ollut todella kokemusrikkaita vuosia monilla, koska ihmiset elävät niin tiiviissä yhteisöissä. Mutta jos sinne tulisi lähtö, en katuisi mitään vaan yrittäisin tukeutua vaihto-oppilaiden sanontaan: tärkeintä ei ole minne lähtee, kunhan lähtee.
Toukokuussa tuli kaikki osat maksettua matkasta. Vakuutuksineen maksoi n. 8 300€. Lähtöni onnistui vain siksi, että vanhempani ovat eronneet ja he maksoivat sen puoliksi (tai itse asiassa isäpuoleni maksoi äitini osan, kiitos siitä!). Matka on kallis ja tiedostan sen, ja olen todella kiitollinen, että sain tämän mahtavan tilaisuuden! Jos raha on ongelma lähdön kannalta, kannattaa olla omaperäinen! Esimerkiksi luin jostain lehdestä (aivan, Demistä x), kaverini!), että joku oli lähettänänyt yrityksille kirjeitä ja etsinyt bonsaajaa ja löytänyt sellaisen. Kannattaa yrittää!
Kesäkuu meni viisumipapereiden kanssa sählätessä, eli piti maksaa kaksi viisumimaksua, tehdä jotain viisumihakemuksia netissä (todella työlästä, olin lähes koko ajan sitä tehdessä yhteydessä järjestöön!), täyttää papereita, hankkia kuva kuvaamossa ja käydä suurlähetystössä. Minulla oli suurlähetystössä käynti 9.7 ja ei se oikeastaan kovin pelottavaa ollut. Menin sinne jo liiankin ajoissa ja olin kolmas, joka pääsi 30 hengen ryhmästä sisään. Menin tiukan turvatarkastuksen läpi (kuin tulli). Sitten turvamies vei meidät kahden hengen porukoissa yhteen odotushuoneeseen. Ensimmäisessä tiskissä suomalainen mies otti minulta kaikki paperit vastaan (passi, hakemusvahvistukset, kuvan ja maksujen kuitit). Toisella tiskillä on englanninkielinen mies, joka otti minulta sormenjäljet. Kolmannella tiskillä oli komealla jenkkiaksentilla varustettu mies, joka piti haastattelun. En aluksi ymmärtänyt hänen puhettaan ja olin vähän hämilläni (ennakkoa tulevasta?). Mutta ei haastattelu kovin kummoinen ollut, kesti tuurilla puoli minuuttia. Näin se meni: "Hello, how are u?" "I'm fine." "So, where are u going?" "To America, I guess. I don't know. I haven't hostfamily yet." "Okey, how long will u be there? 10 or 11 months? One year?" "I don't know... I'm leaving 4. Augusti and coming back in June, so. 11 months?" "Okei, thanks, have a good year!" "Yes, bye!" "Next!" :DDDD
Nyt enään murehditaan isäntäperhettä, passin takaisin saamista (pitäisi tulla viikon sisään kuulemma postissa, hope so) ja matkatavaroita. Olen ostanut jo valmiiksi monitoimiadapterin (12e) ja matkalaukun (100e). Tilasin vuodeksi piilarit, että nyt nekin ovat tulossa. Kun matkalle saa ottaa vain sen 23kg mukaan ja 8kg matkatavaroita, pelottaa vähän, kun laukku painaa jo itsessään 6kg! Olen hankkinut valmiiksi jo uuden koneen ja siihen kovalevyn kuville. Ja kameran tietysti :D Elektroniikkaan on mennyt paljon rahaa, mutta se on varmasti sen arvoista!
Rahasta vielä. Käyttörahaa saan isovanhemmilta 1 000e ja isältä "säästöistä" 2 000. Loput kerään itse, tai siis säästän koko viimeisen palkkani, joka on arviolta tonnin, matkalle. Uskon sillä pärjääväni siedettävästi (ellen joudu ostosparatiisiin!). Oli oikeasti oikea onnenpotku, että sain työpaikan. Ilman työtä olisin ollut todella pulassa. Että kannattaa yrtittää tosissaan yrittää saada kesätyöpaikka! Varmuuden vuoksi hankin jopa ylimääräisen visa electron-kortin. Sovittiin vanhempien kanssa, että he siirtävät sitten tililleni tietyn määrän rahaa aina joka kuukausi. Sama isovanhempien kanssa tulee olemaan. Jos tililläni olisi liikaa rahaa, varmasti törsäisin kaiken -_-
Postailen lisää, kun saan tietää isänperheestä (jos saan) tai viimeistään ennen lähtöä. Kun olen odottanut jo niin kauan (helmikuusta asti) isäntäperhetietoa, alkaa pian jo lannistua. Soitinkin järjestöön ja kysyin, pitäisikö jo masentua, kun mitään ei kuulu isäntäperheestä. Sanoivat, että vielä on sellainen 1/4, jotka eivät ole saaneet perhettä 91:stä jenkkeihin lähtiöistä. Herää tietysti kysymyksiä, että löytyykö sitä perhettä, eikö kukaan halua minua, oliko isäntäperhekirjeeni niin huono, viivästyykö lähtö? Yritän olla optimisti ja juosta edelleen joka aamu puoli 11 sinne postilaatikolle ja taistella pettymystä vastaan, kun näen tyhjän postilaatikon. Mutta ehkä vielä jokin päivä siellä on muutakin kuin laskuja ja sanomalehtiä. Sitä odotellessa... :)
-- Linda --
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)