Arkea ja kuulumisia Jenkkilästä

Täällä on nyt sitten oltu jo reilu viikko ja tuntuu että oon jo aika hyvin sopeutunu tänne Texasilaiseen elämään. Adapteri oli muutaman päivän epäkunnossa ja menin ostamaan uudenkin, mutta sekään ei toiminut. Nyt saatiin Garyn, hostisän kanssa vanha adapteri toimimaan - olin ihan täpinöissäni kun vihdoin sain kamerankin ladattua (ja dataamaan)! Huomenna mennään palauttamaan uus adapteri, siitä kun ei ollu mihinkään.

Sain btw uuden kännykän, noi anto. Joku random koko ajan soittaa mulle o_o Outoo puhuu puhelimee englantii! Ja kun sain viel selville, että oon viikon juonu 12% rasvasta maitoo, ni oli pasmat aika sekasin. Nyt 0% maito käytös, toivottavasti auttaa tilannetta.. Ei oo ihme et on pulleeta porukkaa tääl.. :D


Tässä kuvia matkalta.






Viimeinen porukka Chigagossa missä meijän tiet sitten eroskin.







En voinut uskoo, että olin Dallasis..











Paljon on ehtinyt tapahtua viikossa. Ensinnäkin käytiin hostäidin kaa lauantaina shoppaa viikko sitten ja sain todeta, että täällä on oikeesti paljon kauppoja o_o Ostin kolme paitaa ja aurinkolasit. Ja kuulokkeet. Ja meikejä. En nyt tiiä hirveesti tästä rahankäytöstä mutta mulla on menny 10 päivän aikana täällä 200e. Mutta tosin ostin kolme laukkua (1 koululaukku, 2 muuta laukkua ) ja vannoin ittelleni, että saan ostaa tän matkan aikana vaan enää yhen laukun. Rahaa on muutenkin menny kun ollaan menty Maryn kaa vaikka kahestaan ravintolaan jne. Mutta aina kun ollaan perheen kaa menty jonnekin ravintolaan, ni ne on maksanu ja kun yritin tarjota rahaa, pudisti vaa huvittuneena päätään. Oon aina innoissani, kun kuulen sanan shoppaamaan, vaikkakin pelkään kuollakseni rahojen menettämistä. OMG. Yritän elää säästeliäämmin, mom and dad!

Sunnuntaina Mary tuli takas - se oli ollu parin päivän reissulla jossai konsertissa, johon oli saanu kaverilta lipun. Lähtiessään perjantaina Mary oli halannu mua miljoona kertaa ja lähtiessään ulos ovesta julistanu: "I love u!" Uh, ollaanpas täällä Texasissa avoimia, heti tunnustamassa rakkauttaan :D Olin vähän että mitenkäs tohon nyt pitäis oikeen vastata. Mutta tuntuhan se hienolta, että perhe on ottanu mut noin lämpimästi vastaan. Parempaa perhettä olisin tuskin voinut saada!

Kun sitten sunnuntaina mentiin kolmistaan shoppaa valtavaan "moolii" ni ruvettiin Maryn kaa heittää läpäl momil et ostetaa koiranpentu. Momin suupielet vaan nyki ja oli vaan että eieih. Kun mom sit meni ostaa jotain hajuvettä ni mentiin sillä välin eläinkauppaan Maryn kaa. Siellä oli sellanen näyteikkuna, missä oli häkeissä koiranpentuja ja mul tuli heti sääli niit kaikkii pentuja. Näytin Marylle yhtä pentuu joka näytti kultaseltanoutajalta, kun olin heti ihastunu siihen. Mentiin kaupan puolelle ja myyjä anto meille pennun ja mentiin sen kanssa sellaiseen "leikkihuoneeseen", josta oli lasi-ikkuna ostoskadulle. Siellä sai koiranpentuihin tutustuu ja leikkii niiden kanssa. Tää pentu oli vasta 6vko vanha ja jo aika iso kimpale. Ihastuttii siihen ihan totaallisesti Maryn kaa kun pentu alko huitoo tassuillaa ja yritti kiipee sylii. Sit mom tuli ja sekään ei voinu vastustaa pentuu. Ja sit.. me ostettii se pentu, siis oikeesti, tosta vaa. Makso vaa 107 dollarii taxoinee että eipä ollu sen kalliimpi o_o Pentu on narttu ja se on sekarotunen, siin on jotain pyreneenpaimenkoiraa ja jotai muuta.

Musta melkein tuntuu, ku olisin saanu oman koiranpennun. Mä oon pääosin hoitanu pentuu, kouluttanu ja se nukkuu mun kaa. Pentu on nyt 7vko, ollaan käyty eläinlääkäris ottaa ekan piston, osaa istua, antaa tassun ja mennä maahan. Ja niin sulonen! Tuntuu, kun ei mitään muuta tekis ku nukkuis ja telmis. Tää on niin laiska riiviö, ettei oo toista! Ottaa pari juoksuaskeltaa ja kompastuu tai lysähtää maahan. Nimesin sen eka Kullaks, mut ei noi osannu sanoo sitä "Kyltää, come here!" x) Siitä tuli lopulta Xavier. Oon näitä muitakin koiria vähän opettanu ja yks koira osaa jo mennä maahan, istua, antaa tassua, kieriä jne. Ja perhe on ihan ihmeissään.

Kuvia pennusta, muista koirista ja talosta:
Joo, joulupukkihan se siel ! :D

Ollaan käyty tähän mennessä kahdessa urheilutapahtumassa, baseboolii ja Amerikkalaista jalkapalloo. Baseboolii on oikeesti hauska seurata, eikä oikeesti tajuukaa kun 2h on jo menny! Amerikkalainen jalkapallo puolestaan on rajumpaa ja hyvä kun pelaajia tunnistaa kun on niin pieniä! Urheilu on oikeesti juurtunu jokaisen Texasilaisen sydämeen! Joko ne ite harrastaa urheiluu tai vaan seuraa. Koulussa mulla on varaa valita, mitä haluun pelata: golfia, tennistä, yleiurleua, cross countrya (maastojuoksu), koripalloo, softboolii (tyttöjen baseball) jne.

















Beckien lapsenlapset Kerigan (8) ja Keagan (10) käy tosi usein yökyläs täällä ja niistä on tullu
mulle jo ku pikkusisaruksii. Kerigan on mulle aina kun täällä: "Linda, can I sleep with u, please?" :') Eli tää perinteinen kokoonpano on nykyään että minä, Kerigan ja Xavier nukutaa kolmistaan mun huges jenkkisängys, lol. Yeah, alan Texasilaistuu :P


























Keagan ja minä













Kerigan










Minä ja Mary















Mom and Dad




















Mary









Tossa yks päivä oltiin naapurissa syömässä ja tää oli tää pariskunta, jolla oli se pieni Lily-tyttö. Se on kyllä niin sulonen! No näitten toinen tyttö, 10-vuotias Anni tuli sanoo mulle etten sais mennä olohuoneeseen. Kysyin, että miks ihmeessä. Pudisti vaan päätään ja käski mennä kysyy äidiltään. Mielenkiinnosta menin ruokahuoneeseen, jossa aikuiset juoruili ja josta näki suoraan olohuoneeseen. Yhdellä katseella mulle sitten valkeni kaikki. Pimeessä huoneessa istu yksin sohvalla noin 20-vuotias tummaihonen miehenalku katsellen eteensä mitään näkemättä. Selkää pitkin kyllä kulki kylmät väreet, ihan kuin jostain kauhuelokusta. Annin äiti kerto, että poika oli niil vaan viikonlopun yli hoidos ja et pojal oli joku mielenhäiriö ja oli parivuotiaan tasolla psyykkisessä kehityksessä. Ja jos pojan lähelle meni ni yritti purra tai raapia.

Ilta huipentu siihen kun oltiin melkein jo lähdössä niin näitten joku ottolapsi, 16-vuotias poika tuli mun taakse istuu (Kerigan, mun "pikkusisko" istu mun sylis) ja tarttu mua hartioista ja sano: "Linda, I think I have cruch in you." Olin vaa OMG, enkä päästäny Keriganii lähtee mihinkää kun yritti lähtee menemään. Ja kun lähdettiin, tuli halaa mua. Olin vähän et eeeh. Hostmom kerto et sama poika oli halunnu mennä naisimisii niiden edellisen vaihtarin kaa, että joo. Ja sain eilen kuulla että se poika on tulos mun kaa samaa kouluu ja samalla vuosiasteelle... Eeh. Ja tuun tosiaa olee varmaan junior. Senioreilla on joku hankala vuosiprojekti ja loppukokeet että on helpointa olla junior. Mutta ei se mitään!

Kirjottelen kun koulu alkaa ja kertoilen kouluelämästä, ruuasta ja laittelen lisää kuvia!

XOXO Linda